Virsikirja

 

554 Jo päivä ehtii ehtoolle

Den lyse dag forgangen er

500-luvun hymnistä Christe, qui lux es et dies (Kristus, joka olet valo ja päivä), ovat peräisin meilläkin iltarukouksena käytetyt sanat: Silmät ne unen ottakoot, / sydän sinussa valvokoon, / oikea kätes suojelkoon / sinun köyhät palvelijas. Virsi kuuluu varhaisimpiin suomenkielisiin: sen suomensi Michael Agricola Rukouskirjaansa 1544. Hymni on nyt virtenä 550.

Iltahymnin tunsi myös Hans Christensen Sthen, Tanskan ensimmäinen merkittävä virsirunoilija. Hän kuului aikansa oppineisiin ja julkaisi sekä proosaa että runoa.  1580-luvulla hän kirjoitti uuden iltavirren käyttäen hymniä runkona. Alkuun ja loppuun hän laati uudet säkeistöt, mutta toisesta säkeistöstä alkaen virsi seuraili hymnin sanontaa; jotakin siitä on jäljellä myös virressä 554.

Hymnin rytmin Sthen muutti. Hän sai inspiraatioita aikansa maallisista laulelmista ja hyödynsi sekä niiden sanontoja että teknisiä ratkaisuja. Tällä kertaa hän lainasi sekä melodian että poljennon kansanlaulusta "Jeg tiente mig uti Greffens Gaard" (Palvelin kreivin kartanossa). Laulun kertosäkeen "Glaede hon sig, da fryder ieg mig" (Jos hän iloitsee, minäkin iloitsen) säeseppä takoi muotoon: "Glaede oss Gud i Himmerig". Kertosäe oli virsissä harvinainen, mutta runoilija Sthen oli rohkea kokeilija. Hän julkaisi virren 1589 kirjassaan "En liten vandrebok" - pieni vaelluskirja. Vaeltamaan Sthenin virret lähtivätkin; tästä julkaistiin lähes sanatarkka ruotsinnos 1640, se otettiin Ruotsin virsikirjaan 1695 ja suomennettiin virsikirjaamme 1701.

Pekka Kivekäs

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet