Virsikirja

 

72 Nyt liehuu viiri Kuninkaan

Vexilla regis prodeunt

Pyhä Helena, kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa lopettaneen keisari Konstantinuksen äiti, uskoi löytäneensä Jeesuksen ristin. Vuonna 568 Itä-Rooman keisari Justinus II lahjoitti palasen tätä ristiä Ranskaan, entisen kuningattaren Radegunden Poitiers’hen perustamalle luostarille.

Poitiers’hen oli asettunut Pohjois-Italiasta tullut oppinut runoilija Venantius Fortunatus (535 - n. 609). Hänen ja Radegunden välille oli syntynyt lämmin ystävyys. Paljon myöhemmin, jo vanhana miehenä, Fortunatus vihittiin papiksi ja vuonna 599 hänestä tuli Poitiers’n piispa. Fortunatuksen varsinaiset mestarituotteet syntyivät, kun hän äsken mainitun pyhäinjäännöksen saavuttua Poitiers'hen kirjoitti hymninsä pyhän ristin ylistykseksi. Niistä parhaat ovat virsikirjassamme – keskiajan hymnirunouden kaksi helmeä (toinen on 93 ”Nouse mieli, käänny kieli”).

Virren Nyt liehuu viiri Kuninkaan (”Vexilla Regis prodeunt”) alkusanat osoittavat, että se on alkuaan tarkoitettu laulettavaksi kulkueessa, jossa kannetaan Kristuksen taistelun ja voiton merkkejä, ristiä ja lippua. Viimeisen säkeistön alku ”Oi terve, toivo ainoa!” kuuluu latinaksi: ”O crux, ave spes unica” ('Oi risti, terve, ainoa toivo'). Ne sanat näki aikoinaan ruotsalainen kirjailija August Strindberg monissa hautakivissä Pariisissa, ja hänen toivomuksestaan ne hakattiin hänen omaankin hautakiveensä. (Strindbergin hautakiven teksti ei siis ole muodossa ”Ave crux, spes unica”, kuten usein näkee erheellisesti mainittavan.) Kyseinen säkeistö ei kuitenkaan ole Fortunatuksen käsialaa, vaan se on lisätty hymniin myöhemmin. Fortunatuksen teksti käsitti kahdeksan säkeistöä, joten kaikki ei ole mukana suomennoksessa.

Virren a-sävelmäksi on valittu ehtoollisvirren 226 ”On autuas, ken Jeesusta” koraali, joka on peräisin Bartholomäus Gesiuksen 1603 julkaisemasta kokoelmasta. Gregoriaaninen b-sävelmä on peräisin Fortunatuksen hymnin syntyajoilta ja kuuluu kiinteästi yhteen sen kanssa – onpa jopa väitetty, että Fortunatus itse olisi säveltänyt hymnin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet