Virsikirja

Hae virsikirjasta:

 
Esipuhe


Vuoden 1986 virsikirjan taustaa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus asetti marraskuussa 1973 komitean valmistamaan ehdotusta uudeksi suomenkieliseksi virsikirjaksi. Komiteaan valittiin teol.maisteri Markku Kilpiö, apulaisprofessori Pentti Lempiäinen, lääninrovasti Jukka Malmivaara, kirjailija Anna-Maija Nieminen (Raittila), kanttori-urkuri, fil.lisensiaatti Reijo Pajamo, kirjailija, pastori Niilo Rauhala ja kirkkoherra Esa Santakari. Komitea valitsi puheenjohtajakseen Pentti Lempiäisen ja kutsui sihteerikseen Seppo Suokunnaan. Jukka Malmivaaran pyydettyä eroa komitean jäsenyydestä 1977 kirkolliskokous valitsi hänen tilalleen kirkkoherra Heikki Vaahtoniemen.

Vuonna 1976 kirkolliskokous hyväksyi eräin korjauksin komitean laatiman osamietinnön Virsikirjauudistuksen periaatteet. Siinä hahmoteltujen suuntaviivojen mukaan komitean tehtävänä uudistustyössä oli poistaa vähän käytettyjä virsiä, uudistaa vanhojen virsien kieliasuja, palauttaa vanhoja sävelmiä alkuperäiseen tai kirkkojen keskuudessa yleisesti käytettyyn muotoon, ottaa mukaan uusia virsiä, selkeyttää virsikirjan osastojakoa ja laajentaa virsien aihepiiriä nykyajan vaatimuksia vastaavaksi.

Vuonna 1979 ilmestyi komitean laatima kokeiluvihko Uusia virsiä 1979. Ottaen huomioon kokeiluvihkosta saamansa enimmäkseen myönteisen palautteen komitea jatkoi työtään virsikirjaehdotuksen valmistamiseksi. Ehdotus ilmestyi 1984. Se sisälsi 642 virttä, joista uusia 187. Ehdotusta tarkistamaan kirkolliskokous asetti virsikirjavaliokunnan, joka piispa Paavo Kortekankaan johdolla työskennellen teki ehdotukseen muutoksia seurakunnista saadun palautteen ja muiden lausuntojen pohjalta. Kirkolliskokous käsitteli virsikirjavaliokunnan ehdotusta marraskuussa 1985 ja tekemiensä muutosten jälkeen hyväksyi uuden virsikirjan ylimääräisessä istunnossaan Helsingissä 13.2.1986. Lopullisessa virsikirjassa on 632 virttä, joista uusia tekstejä on 174 ja sävelmiä noin 120. Kirkolliskokous päätti myös, että virsikirjaa tulee julkaista nuottilaitoksena, elleivät erityiset syyt muuta vaadi. Uusi virsikirja otetaan virallisesti käyttöön ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1987. Samassa istunnossa kirkolliskokous asetti viisihenkisen toimituskunnan viimeistelemään virsikirjan ohjepainosta.

Tarkistaessaan tekstit ja sävelmät toimituskunta on tehnyt lähinnä merkintäseikkoja koskevia korjauksia. Virsikirjan loppuun on liitetty kirjan käyttöä helpottavia hakemistoja. Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti virsikirjan liitteeksi on otettu tärkeimmät jumalanpalvelusten ja pyhien toimitusten kaavat. Niiden valinnassa toimituskunta on seurannut Kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan keskuksen johtokunnan suositusta. [Virsikirjan liite on korvattu kirkolliskokouksen 9.5.1999 hyväksymän Evankeliumikirjan ja 12.1.2000 hyväksymän Jumalanpalvelusten kirjan sekä 8.11.2003 hyväksymän Kirkollisten toimitusten kirjan mukaiseksi].

Toimituskunta on tarkistanut virsien alkuperämerkinnät ja laatinut vastaavat merkinnät virsikirjaehdotuksen jälkeen mukaan otettuihin virsiin. Jokaisen virren yhteydessä näkyy virren säveltäjä tai sävelmän muu alkuperä, varhaisin julkaisuvuosi, virren kirjoittaja, kääntäjät, uudistajat sekä vuosi, jolloin virsi on otettu suomalaiseen virsikirjaan. Silloin kun virsiteksti pohjautuu selvästi tiettyyn raamatunkohtaan, se on merkitty tekstin alkuperätietoihin. Keskiaikaisiin käsikirjoituksiin pohjautuvien sävelmien yhteydessä on yleensä mainittu myös sävelmän varhaisin julkaisuvuosi. (esim. Keskiajalta/Saksassa 1529).



Tekstit

Tärkeimpiä virsikirjan uudistamisen syitä oli virsien kieliasun nykyaikaistamisen tarve. Virsikirjakomitea pyrki kieltä uudistaessaan poistamaan etenkin äänneasultaan tai tavutukseltaan vanhahtavat tai yleiskielessä muuten kovin harvinaiset muodot (päivyt, templi, loistaos, korkeoilla, lamppuin, halajaa, peljätä, vuottaa), loppuheittoiset ym. lyhentymämuodot (kätes, sinuss', vaikk', tää, sun, hälle), samoin pidentymät (olkohon, kotihin, syttyvi), tarpeettomat persoonapronominien genetiivimuodot sekä interjektiot ah ja oi. Monia oikeakielisyyden vaatimia korjauksia on myös tehty. Tarpeettomaan käänteiseen sanajärjestykseen on kiinnitetty huomiota ja pyritty luontevaan suoraan sanajärjestykseen. Tavoitteena on ollut kieli, jota nykyajan ihminen voi ymmärtää. Kielen uudistamisessa on kuitenkin pyritty ottamaan huomioon kunkin tekstin ja sen syntyajan luonne. Selkeydenkään kustannuksella ei ole haluttu latistaa runokielen kauneutta ja ilmeikkyyttä. Hyvin varovaisia on oltu myös niiden sanojen ja kielikuvien uudistamisessa, joilla on perinteisesti totuttu välittämään kristillistä sanomaa.

Koko virsikirjaehdotuksen kieltä koskeneessa palautteessa komiteaa arvosteltiin varsinkin tuttujen virsitekstien liiasta ja turhasta muuttamisesta. Virsikirjavaliokunta palautti kokonaan vanhaan asuun useita virsiä ja teki vastaavaa osittaiskorjailua moniin muihin virsiin. Sen tähden uudistetussakin virsikirjassa esiintyy jonkin verran vanhahtavia sanoja ja muotoja. Toimituskunta on on huolehtinut tekstien toimituksellisesta viimeistelystä, kuten välimerkkien ja muiden oikeinkirjoitusseikkojen asianmukaisuudesta.


Tärkeä virsien ulkonäköä muuttanut uudistus on ollut se, että virsisäkeistöjen aiemmasta, säejakoa noudattamattomasta rivityksestä on on siirrytty runoissa tavalliseen säejakoiseen rivitykseen lukuun ottamatta nuottien yhteydessä olevaa ensimmäistä säkeistöä. Aikaisemminhan säkeiden raja osoitettiin säkeen ensimmäisen sanan isolla alkukirjaimella, mikä taas on vastoin ison alkukirjaimen yleisiä käyttösääntöjä. Koska säkeenalkuiset isot alkukirjaimet on uudistuksen takia voitu tarpeettomina poistaa, on toimitusvaiheessa kiinnitetty entistä enemmän huomiota ison alkukirjaimen muuhunkin käyttöön virsissä ja pystytty rajoittamaan se selviin erisnimiin.



Sävelmät

Toimituskunta on tarkistanut kaikkien sävelmien melodia- ja rytmiasun sekä sävellajin. Virsikirjaehdotuksesta saadun palautteen perusteella toimituskunta on laskenut monien virsien säveltasoa ja lisännyt tahtiviivoja sekä liittänyt sointumerkit yli 40 virsisävelmään. Näitä ovat lasten ja nuorten virsien sekä perinteisten hengellisten laulujen lisäksi myös keskeiset kouluissa opetettavat virret.

Virsisävelmien nuottiasua tarkistaessaan toimituskunta on pääosin noudattanut virsikirjakomitean omaksumaa periaatetta, jonka mukaan nuottikirjoitus kertoo samalla myös sävelmän syntyajasta. Niinpä keskiaikaiset ja reformaatioajan sävelmät on kirjoitettu ilman tahtiviivoja. Kun 1600-luvulla siirryttiin vähitellen käyttämään tahtiviivoja, ne on useimmiten merkitty sen ja myöhemmän ajan virsisävelmiin lukuun ottamatta niitä uusia sävelmiä (mm. 161 ja 570), joissa säveltäjä ei ole niitä käyttänyt. Tahtiviivojen merkitseminen on aiheuttanut ongelmia muun muassa siksi, että suomalaisissa koraalitoisinnoissa on jouduttu käyttämään runsaasti yhdistettyjä tahtilajiosoituksia (esimerkiksi 2/2, 3/2).


Tarkistaessaan virsikirjan sävelmien nuottikirjoituksen toimituskunta on kiinnittänyt huomiota myös säerajojen merkitsemiseen. Ongelmia ovat tuottaneet etenkin ne vanhat sävelmät, jotka kirkolliskokous päätti säilyttää edellisen virsikirjan sävelmäasussa. Koska virsikirjassa on hyvin erityyppisiä sävelmiä ja koska samaltakin aikakaudelta peräisin olevien sävelmien melodia- ja rytmiasun määrittämisessä ja osoittamisessa noudatettiin erilaisia periaatteita, ei toimituskunta ole voinut saavuttaa virsisävelmien merkinnässä täysin yhdenmukaista linjaa.



Virren uudet mahdollisuudet

Virsikirjauudistusta ei ole toteutettu sen itsensä takia. Uusi virsikirja avaa kirkolle ja sen jäsenille mahdollisuuden innostua ja löytää virsien sanoma uudelleen. Virsistä saamme iloa ja voimaa elämään, saamme löytää evankeliumin tuoreena, saamme laulaa iloamme ja hätäämme, kuulla Jumalan puhuttelun ja yhtyä yhdessä toisten kanssa kiittämään Jeesuksen rakkautta. Virren veisuu on yhtä aikaa julistusta, opetusta, sielunhoitoa, rukousta ja yhteyden kokemista. Uusi virsikirja tulkoon siunaukseksi kirkollemme ja koko kansallemme.


Helsingissä 18. päivänä helmikuuta 1987

Kirkolliskokouksen valitsema toimituskunta:

Reijo Pajamo
Taru Kolehmainen
   Seppo Suokunnas
Hannu Vapaavuori
   Osmo Vatanen
Jarmo Kainulainen
Evl.fi on koko kirkon yhteinen verkkopalvelu.
© Kirkon keskusrahasto