Verkkovirsikirja uudistui! Siirry uuteen osoitteeseen: virsikirja.fi

Hae virsikirjasta:

Tulostusversiosta saat käyttöösi parempilaatuisen nuottikuvan:

virsi_281.doc


sama sävelmä: 366, 491, 558

281Lienenkö outo ainoa maan päällä

Ranskassa 1542


 
1.
Lienenkö outo ainoa maan päällä,
vaivaini vertaa löytyneekö täällä?
Murheeni eikö muutu milloinkaan,
huoliini milloin huojennuksen saan?

2.
Aina kun aamuin nousee päivä armas,
murhekin nousee, paisuu tuska karvas.
Ehtoolla muut kun käyvät levolleen,
itkuuni yksin jään ja murheeseen.

3.
Vitsasi alla, Herra, murrun, näännyn,
kätesi painaa, kunne täällä käännyn.
Tuomion nuoli särkee sydämen.
Katseesi alta minne pakenen?

4.
Jos metsäkyyhkyseltä siivet saisin,
pois piilopaikkaan kauas kaikkoaisin.
Vaan minne, Herra, voisin paeta,
mistä et saavuttaisi minua?

5.
Tahdotko, Herra, armoton näin olla,
hyljätä viimein minut tuomiolla?
Laupeuteesi enkö luottaa saa,
lastasi etkö tahdo armahtaa?

6.
Ansaitsin, Herra, joutuakin vaivaan,
vaan onhan vielä auki armo taivaan.
Oi Isä, suuret, raskaat syntini
Kristuksen tähden anna anteeksi!

7.
Sieluni nosta toivoon rohkeampaan,
etsithän, Paimen, eksynehen lampaan,
tuhlaajalapsen, rahan kadonneen,
huomaasi nostat autuaalliseen.

8.
Syntinen peitä vanhurskaudella,
riemulla kruunaa minut ikuisella,
vie ihanimpaan ilosaliisi,
pyhien seuraan, Jeesus, luoksesi.
 

Säk. 1–6 saksalainen 1675. Ruots. ja säk. 7–8 Jakob Arrhenius 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1880, 1937, Anna-Maija Raittila 1984.

 

Virsien tekijänoikeuksien omistajat ja haltijat


  • Virren numero vuoden 1938 virsikirjassa: 289
Viitteitä
Liitteet

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet