Verkkovirsikirja uudistui! Siirry uuteen osoitteeseen: virsikirja.fi

Hae virsikirjasta:

Tulostusversiosta saat käyttöösi parempilaatuisen nuottikuvan:

virsi_242.doc


242Jo vaietkoon vaikerrus, itku

Rudolf Lagi 1868


 
1.
Jo vaietkoon vaikerrus, itku,
ei surra nyt, ystävät, auta.
Ah, Herrassa pois nukkuneille
on autuuden porttina hauta.

2.
Me toivossa hautaamme heidät,
ja toivona on sana Herran.
On ruumiimme maatuva maaksi,
vaan nouseva mullasta kerran.

3.
Nyt maailman myrskyistä päässyt
on kätkössä turvallisessa.
Nyt nukkuu hän, vaan herää kerran
taas uutena kirkkaudessa.

4.
On saapuva autuas aamu
ja valtansa jättävä tuoni.
Niin elämä kuoleman voittaa
ja taas sydän sykkii ja suoni.

5.
Kun virkoaa kylvetty siemen,
sen vaikka on kätkenyt multa,
se mullasta nostavi korren
ja tähkänä kiiltää kuin kulta.

6.
Niin ruumiskin kirkkaana nousee.
Se oltuaan multaa ja maata
saa lämpimän elämänliekin
ja uupua ei enää saata.

7.
Maa, siis ota nyt tämä ruumis,
se ollut on temppeli Herran.
Ja Luojansa kutsusta nousee
se täydellisyyteensä kerran.

8.
Jää rauhaan! Nyt peittele, multa,
ja varjele saamasi laina.
Ken Poikansa kuolleista kutsui,
on luotunsa muistava aina.

9.
Sen aamun jo valjeta anna,
kun toivomme riemulla täytät
ja itsesi, elämän Herra,
jo kasvoista kasvoihin näytät.
 

Aurelius Prudentius n. vuonna 400. Ruots. 1543. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. suom. Knut Legat Lindström 1858. Uud. komitea 1937.

 

Virsien tekijänoikeuksien omistajat ja haltijat


  • Virren numero vuoden 1938 virsikirjassa: 257
  • Virren numero Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa: 238
Viitteitä
Liitteet

Evl.fi -palvelun ylläpidosta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko
© Kirkon keskusrahasto  |  Evästeet