Valitse hartaus:

Aamuhartaus ti 19.07.2011
Ilkka Kantola, kansanedustaja, Turku

Turun itäisestä naapurista Liedosta kesämatkalainen löytää Pyhälle Pietarille omistetun keskiaikaisen harmaakivikirkon. Kirkon nykyinen alttaritaulu on Eero Järnefeltin 1908 maalaama.

Liedon kirkon alttaritaululla on liittymäkohta sekä Raamattuun että meidän aikamme kansainvälisiin uutisiin. Maalaus kuvaa sitä, mihin uskonnolliselta pohjalta nouseva armottomuus voi johtaa.

Uutiset eräistä Lähi-idän maista ovat toistuvasti kertoneet siitä, miten ihmisiä pidätetään, vangitaan tai rangaistaan kuolemalla uskonnon määräämien sääntöjen nojalla. Uskonnollisiin perinteisiin pohjautuvilla säännöillä on näissä yhteiskunnissa vankka asema. Ne ovat siellä oikeudenkäytön pohjana siinä missä meillä ovat demokraattisesti laadittu perustuslaki ja muu lainsäädäntö.

Kansainvälinen yhteisö, ennen muuta ihmisoikeusjärjestöt, ovat korottaneet äänensä ja vaatineet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ennen tuomioiden täytäntöönpanoa. Vetoomuksilla on joissakin tapauksissa kyetty estämään uskonnollisen perinteen vaatimien kivitystuomioiden täytäntöönpano. Silti, odotettavissa on edelleen uutisia siitä, että joku nainen on kivitetty kuoliaaksi aviorikoksen tähden.

Ja nyt olemmekin Liedon kirkon alttaritaulun aiheen keskellä. Järnefeltin maalaus esittää maahan lyyhistynyttä naista ja neljää vihaista miestä. Miehillä on kiviä käsissään. Väkivallan uhka välittyy kuvasta vahvana. Alttaritaulussa on myös aivan pieni lapsi, joka seisoo kuvassa alastomana. Hän on kääntänyt selkänsä naiseen päin ja hänen katseensa on kohti uhkaavia miehiä. Kuvassa on myös nuorukainen, joka seisoo miesten rinnalla ja katsoo tilannetta miesten näkökulmasta.

Mitä Järnefelt lienee ajatellut sijoittaessaan lapsen ja nuorukaisen näin? Alaston pikkulapsi on korostetun suojaton. Silti juuri hän uskaltaa katsoa vihaisia miehiä kohti. Haluaako Järnefelt sanoa, että lapsi ei kykene sellaiseen armottomuuteen kuin aikuinen? Yrittääkö pieni lapsi keskeyttää aikuisten mielettömyyden? Vai onko kyse siitä, että lasta on kehotettu kääntämään selkänsä naiselle välttyäkseen julman väkivallan näkemiseltä?

Nuorukaisen asento tuo mieleen oppilaan tai harjoittelijan aseman. Hän ei osallistu kivitykseen kiviä heittämällä, mutta on tarkkailemassa ja oppimassa, miten tuollainen oikeudenkäyttö tapahtuu. Nuorukainen näyttää säikähtäneeltä. Ehkä hän oikeasti haluaisi paeta paikalta.

Kuvassa on tietysti myös Jeesus, onhan taulun perustana Johanneksen evankeliumin 8. luvun kertomus. Kertomuksessa miehet, lainopettajat ja fariseukset, olivat toteuttamassa uskonnon määräyksiin perustuvaa oikeudenkäyttöä. Mooseksen lain mukaan aviorikokseen syyllistynyt tuli teloittaa kivittämällä. Jeesuksella oli maine kansanjoukkojen parissa lempeänä ja ystävällisenä opettajana. Miehet kadehtivat Jeesuksen saamaa suosiota ja halusivat saattaa hänet vaikeuksiin. Jeesuksen lempeydelle oli tultava loppu. Jo riittää armosta ja rakkaudesta puhuminen.

Hänen eteensä tuodaan syntinen nainen. Jeesukselta vaaditaan johdonmukaista ja kirjaimellista Mooseksen lain tulkintaa. ”Opettaja, tämä nainen on arvionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?"

Järnefeltin maalauksessa Jeesus ei katso kivittäjiä vaan maassa lojuvaa naista. Jeesus näyttää pohtivalta, hän näyttää hakevan vastausta, muotoilua sille, mitä hän haluaa sanoa. Fariseukset joutuvat odottamaan. Lopulta Jeesus antaa vastauksen, joka on odottamaton ja kirjaimellisesti aseista riisuva. "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

Jeesus ei päätä tuomiosta vaan antaa kivittäjien itsensä valita miten tulkitsevat uskonnollista lakia. ”Jos tiedätte olevanne itse synnittömiä, antakaa kivien lentää, siitä vain.” Jeesuksen vastaus ei ole pehmoilua tai halvan armon jakamista vaan johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Tilanne päättyy siihen, että kivet jäävät heittämättä ja tuomitsijat poistuvat paikalta. ”Vanhimmat poistuivat ensimmäisinä” kertoo Johannes. Tarkoittaa sanoa, että korkeimmat moraaliauktoriteetit taipuivat Jeesuksen opetuksen painon alla. Jeesus vei heiltä aseet kääntäessään heidän moraalisen arvostelunsa kohdistumaan heihin itseensä.

Nainen ja Jeesus jäävät kahdestaan. Syntinen nainen jää tuomitsematta. "En tuomitse minäkään”, sanoo Jeesus. Ja hän sanoo naiselle: ”Mene, äläkä enää tee syntiä."

Järnefeltin maalauksesta voi aistia naisen pelon, ehkä häpeänkin. Kertomus ei kuitenkaan puhu naisen katumuksesta tai anteeksipyytämisestä koska se ei ole tämän kertomuksen aihe. Kertomus puhuu tuomiosta vapautumisesta. Mutta se ei väitä, että Jeesus hyväksyisi tai puolustaisi oikeutta aviorikokseen tai muuhunkaan syntiin.

Liedon kirkossa kannattaa käydä. Järnefeltin maalaus antaa mahdollisuuden asettautua vaihtoehtoisille paikoille maalauksessa. Kuinka paljon minussa on langennutta, kuinka paljon syntisen kivittäjää? Muistanko vielä kun olin lapsi ja pelkäsin väkivaltaa, muistanko kun olin nuori ja opin sen miten tuomiota lausutaan ja toimeenpannaan? Vai katsonko mieluiten Jeesusta joka tuntuu sanovan minulle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää tee syntiä.”