Valitse hartaus:

Iltahartaus ke 01.12.2010
Torsti Lehtinen, kirjailija, Helsinki

Hyvät kuulijat

Äskettäin eräs tunnettu kirjailija heitti tv-ohjelmassa Raamatun nurkkaan. En nähnyt ohjelmaa, mutta olen seurannut tapahtuman jälkipuintia.

Jotkut ilmaisivat mielipiteenään, että teko oli mauton.

Eräs teologi totesi, ettei siinä mitään sen kummempaa tapahtunut. Raamattuhan on vain paperia ja painomustetta.

Minusta kumpikin näkemys on väärä tai vähintäänkin puutteellinen.

En usko, että Raamatun heittäjän ele oli pelkästään nulikkamainen, mauton teko.

Kirjailijalle nurkkaan heitetty Raamattu ei ollut vain paperia ja painomustetta. Hän ymmärsi varmasti kirjoitetun sanan symbolisen merkityksen.

Kun mielenosoituksissa poltetaan jonkin vihan kohteeksi joutuneen valtakunnan lippu, niin polttajat eivät sytytä tuleen vain värillistä kangassuikaletta.

He eivät ilmaise halveksuntaansa pelkästään kankaaseen painetuille kuvioille vaan sille, mitä ne symbolisesti edustavat.

Uskon, että Raamatun pois heittänyt kirjailija halusi provokatiivisesti ilmaista irtisanoutumisensa Raamatun käsityksistä, joita hän pitää väärinä ja epäinhimillisinä.

Siihen hänellä oli täysi oikeus. Kaikkein typerin tapahtuman jälkipuinnissa esitetty mielipide oli, että Raamatun heittelijää vastaan täytyy nostaa oikeudessa syyte.

Epäilen, että sen paremmin oikeustoimien vaatijat kuin mielenosoituksellisen teon tekijä itsekään eivät ymmärtäneet, kuinka voimallisen todistuksen kristinuskon puolesta hän antoi.

Teko julistaa kristinuskoon olennaisesti liittyvää vapautta.

En suosittele, että Raamatun heittäjä tekee seuraavassa ohjelmassaan saman tempun Koraanille kuin hän teki Raamatulle, vaikka Koraanissakin esitetään nykyisen länsimaisen arvomaailman kannalta kyseenalaisen jyrkkiä näkemyksiä.

On vahva todistus kristinuskon vapauden rakkaudesta, että Raamattua voi turvallisin mielin käsitellä julkisesti tavalla, jolla ei ehkä kannata käsitellä muita pyhinä pidettyjä kirjoituksia.


Kristinusko sitoutuu keskeisenä arvonaan vapauteen, tai ainakin sen tulisi vahvasti sitoutua siihen.

Vapauden vahvan paatoksen ilmaisee jo sekin, että Kristuksen arvonimistä tunnetuimpia on VAPAHTAJA, nykysuomeksi VAPAUTTAJA.

Varmemmaksi vakuudeksi luen vielä pari raamatunlausetta:

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. (Joh. 8:32)

Toisaalta ajatus, että totuus tekee vapaaksi, on väärin käsitettynä vaarallinen.

Lausetta, joka yhdistää totuuden vapauteen, täytyy täsmentää:

Totuus kyllä tekee vapaaksi, mutta ei oikeassa oleminen!

Kenelläkään ei ole totuuden monopolia. Kukaan ei omista totuutta.

Eikä lopullista totuutta joka asiasta löydä edes Raamatusta.

Luukas kertoo kahdesta ryöväristä, jotka riippuvat ristillä Kristuksen molemmin puolin. Toinen herjaa Jeesusta, mutta toinen nöyrtyy viime tingassa rukoilemaan ja pääsee paratiisiin.

Kaksi muuta evankelistaa Matteus ja Markus kertovat, että molemmat ryövärit pilkkasivat Kristusta, eikä kumpikaan heistä pelastunut. Johannes ei mainitse asiaa lainkaan.

Toivon, että Luukas on ryövärin nöyrtymisestä puhuessaan oikeassa, mutta toivoani ja uskoani varmempia takeita Raamattu ei siitä anna.

Raamattu on kuin elämä itse täynnä ristiriitaisuuksia ja vaikeasti avautuvia merkityksiä. Niiden kanssa on opittava elämään.


Kerran eräs lopullisen raamatullisen totuuden löytänyt närkästyi tavastani käsitellä pyhiä kirjoituksia.

Hän oli lukenut lehdestä kolumnini, jossa kyseenalaistin kirjaimeen tarrautuvan raamatuntulkinnan.

Hän lähetti kolumniini vastineen.

Siinä hän manasi minut helvettiin toisen kaltaiseni rienaajan Ruben Stillerin kanssa ja toivoi, että meidät pannaan samaan pataan kiehumaan.

Kauhea kohtalo, vaikka voisi helvettiin ikävämmässäkin seurassa joutua.

Padassa poristessamme saisimme, Ruben ja minä, kenties kokea hyviäkin hetkiä. Voisimme vaikka vertailla Vanhan ja Uuden testamentin Jumala-kuvia.


Raamatusta on peräisin sekin näkemys, että kristityt on kutsuttu palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki.

”Kirjain tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

Jos Jeesus olisi pitänyt kirjainta henkeä ja tekoja tärkeämpänä, hän olisi varmasti kirjoittanut ahkerasti tai ainakin sanellut opilliset periaatteensa kirjurille muistiin pantaviksi.

Mutta Jeesus ei kirjoittanut riviäkään. Paitsi kahdesti sormellaan maahan, kun fariseukset toivat hänen tuomittavakseen aviorikoksesta kiinni saadun naisen.

Kukaan ei tiedä, mitä hän kirjoitti, mutta naisen hän armahti.

Eikä kenestäkään ollut sen jälkeen ensimmäisen kiven heittäjäksi.


Maahan kirjoitetut kirjaimet katosivat, mutta henki elää.

Hengen johtama elämä voi ilmetä mitä erilaisimmin tavoin.

Tukholman suomalaisen seurakunnan edesmennyt kappalainen Juhani Rekola kirjoitti lukuisia esseekokoelmia, jotka edustavat kristillistä kirjallisuutta parhaimmillaan.

Kirjoittamisen ja seurakuntatyön ohessa sama mies ehti toimia myös vapaaehtoisena alkoholistien tukihenkilönä ja suomalaisvankien sielunhoitajana.

Tukholmaan kulkeutuneita sodan runtelemia suomalaismiehiä kutsuttiin Slussenin sisseiksi. Rekola liikkui kuin kotonaan heidän parissaan.

Nämä sillanalusten ja porraskäytävien asukit tunsivat Juhani Rekolan ja pitivät häntä omana miehenään.

"Jumalasta en tiedä, mutta Rekolaan minä uskon”, kerrotaan erään kodittoman kulkijan vastanneen, kun häneltä kysyttiin, uskooko hän Jumalaan.

Kun Juhani Rekola kuoli, sain kutsun osallistua hänen muistotilaisuuteensa Helsingin Lehtisaaren kappelissa.

Juhani Rekolaa hyvästelemään saapui myös joukko Tukholman Slussenin sissejä. He kertoivat, että he olivat edesmennyttä sielunpaimentaan kunnioittaakseen suoriutuneet laivamatkasta melkein selvin päin.

Yksi sisseistä piti muistopuheen, joka sai yhden jos toisenkin läsnäolijan pyyhkimään silmäkulmiaan.

Puheen jälkeen saattoväki veisasi yhdessä Juhani Rekolan lempivirren. Veisuuseen yhtyivät karhein ääniin myös Slussenin sissit.

Hyvät kuulijat, te voitte nyt yhtyä samaan virteen. Sen sanoja ei löydy virsikirjasta, mutta monet osaavat ne varmaankin ulkoa.

Virsi on nimeltään Kulkurin valssi. Kanttorina toimii Rainer Friman.